Työterveyslaitoksen mukaan kuntasektorin sairauspoissaolot ovat laskeneet ennätysalhaiselle tasolle. Silti kunnat menettävät poissaoloihin miljoonia euroja ja merkittävän määrän työpanosta – selvästi enemmän kuin yksityisellä sektorilla.
Kunta10-tutkimuksen mukaan kuntien työntekijöillä oli vuonna 2024 sairauspoissaoloja keskimäärin 16,3 päivää. Luku on matalin koko 2000-luvulla. Kehitystä on vauhdittanut sote-uudistus, joka on poistanut sosiaali- ja terveysalan työntekijät kuntasektorin tilastoista. Tästä huolimatta kunnissa kertyy yhä lähes puolet enemmän sairauspoissaoloja kuin yksityisellä puolella, jossa poissaoloja on keskimäärin noin 10–11 päivää työntekijää kohden vuodessa.
Tuottavuuserolla pyöritettäisiin kouluja
Keskikokoisessa kunnassa, jossa on noin 6 000 asukasta, sairauspoissaolojen vuoksi menetetään vuosittain arviolta 20 henkilötyövuotta. Poissaolojen kustannusvaikutus nousee yli miljoonaan euroon. Menetetty työmäärä vastaa isohkon koulun koko työpanosta.
Vastaavasti 50 000 asukkaan kaupungissa työaikaa menetetään noin 140 henkilötyövuoden verran. Menetetyn työajan kustannukset nousevat yli 10 miljoonaan euroon. Poissaolojen haittaa kuntien palveluille on vaikea mitata, mutta erityisesti lyhyissä poissaoloissa sijaisia ei aina käytetä tai heitä ei ole saatavilla. Tämä näkyy suoraan palveluiden saatavuudessa ja esimerkiksi opetuksen laadussa.
Mikäli sairauspoissaolojen määrä olisi kuntasektorilla samalla tasolla kuin yksityisellä sektorilla, kuntien tuottavuusloikka olisi laskennallisesti noin kolme prosenttia. Prosenttina luku vaikuttaa pieneltä, mutta käytännössä sen vaikutus olisi merkittävä. Keskikokoisessa kunnassa tämä tarkoittaisi noin kuuden henkilötyövuoden lisäystä, maakuntakeskuksissa jo 40–60 työntekijän työpanosta. Euroissa säästöt vaihtelisivat esimerkkikunnissa puolesta miljoonasta yli kolmeen miljoonaan euroon. Laskelma perustuu keskiarvoihin, mutta havainnollistaa poissaolojen merkitystä kuntien toimintakyvylle ja palvelutuotannolle.
Yrjö Koskisen mukaan työpaikan hälytyskellojen tulisi soida, kun kaikki keskittyvät vain omaan tekemiseensä eikä aitoa vuorovaikutusta ole.
Mielenterveys korostuu tilastoissa ja johtamisessa
Pitkät sairauspoissaolot johtuvat yhä useammin psyykkisistä kuin fyysisistä syistä. Kelan tilastojen mukaan mielenterveysperusteisia sairauspäivärahan saajia oli yli 100 000 vuonna 2024. Pitkät poissaolot ovat myös ennakoiva signaali työkyvyn heikkenemisestä ja voivat lisätä riskiä myöhemmälle työkyvyttömyyseläkkeelle.
Psyykkinen valmentaja Yrjö Koskisen mukaan hyvä työilmapiiri ja ennakoiva johtaminen ovat keskeisiä tekijöitä sairauspoissaolojen vähentämisessä. Hän korostaa esihenkilöiden tunne- ja vuorovaikutustaitoja sekä jatkuvaa dialogia työyhteisössä.
– Hälytyskellojen tulisi soida, kun kaikki keskittyvät vain omaan tekemiseensä eikä aitoa, toista huomioivaa vuorovaikutusta ole. Negatiivisuus on käsin kosketeltavissa, kun epäkohdat nousevat toistuvasti esiin kahvipöytäkeskusteluissa, Koskinen sanoo.
Hänen mukaansa jokaisella työpaikalla on aina kehitettävää. Tunnetaidot eivät ole pehmeää puhetta, vaan niillä on suora yhteys tuottavuuteen ja tulokseen.
– Esihenkilön tunnetaidot näyttävät suuntaa koko työyhteisölle ja vaikuttavat työpaikan ilmapiiriin. Johtajan on tiedettävä, missä ollaan nyt ja mihin ollaan menossa. Kun kuntien talous on tiukka ja työvoimapula todellinen, sairauspoissaolojen vähentäminen ei ole vain henkilöstökysymys – vaan suoraan kuntalaisten palveluihin vaikuttava tekijä, Koskinen kiteyttää.